Viestintäviraston historia

Viestintävirasto on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toimiva viranomainen. Se jatkaa vuonna 1988 perustetun Telehallintokeskuksen (THK) toimintaa.

Viestintä- ja tietoyhteiskunta-asioiden merkityksen korostumisen myötä Telehallintokeskuksesta kehittyi sähköisen viestinnän ja tietoyhteiskuntapalvelujen yleinen hallintoviranomainen eikä entinen nimi enää vastannut viraston tehtäväkuvaa ja jatkuvasti laajenevaa toimialaa.

Nimenmuutoksesta päätettiin vuoden 2000 lopulla ja uusi nimi tuli käyttöön syyskuussa 2001. Telehallintokeskus perustettiin, koska telealan kilpailun käynnistyessä syntyi tarve erottaa alan viranomaistoiminta ja liiketoiminta toisistaan. Tämä kehitys huomioitiin vuonna 1987 voimaantulleessa teletoimintalaissa, samoin kuin radiolaissa vuonna 1988.

THK muodostettiin posti- ja telehallituksen radio-osaston radiotarkastustoimistosta ja posti- ja telelaitoksen erityisyksikkönä toimineesta televisiolupakeskuksesta, liikenneministeriön teletarkastustoimistosta ja Yleisradion televisiolupatarkastuksesta. Telelaitoksista siirrettiin uudelle keskusvirastolle telelaitteiden hyväksynnät.

Posti- ja telelaitos muutettiin valtion liikelaitoksiksi vuoden 1990 alussa. Vuonna 1994 tuli voimaan postitoimintalaki, joka erotti postin hallinnon ja liiketoiminnan toisistaan. THK asetettiin valvomaan lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. Entisen posti- ja telelaitoksen toiminnot siirtyivät näiltä osin THK:lle.

Viestintämarkkinat ovat koko viraston toimiajan olleet voimakkaassa murroksessa, jossa keskeisinä muutostekijöinä ovat olleet mm. Internetin ja matkaviestinpalveluiden vahva kasvu ja globalisaatio sekä sähköisen asioinnin ja kauppakäynnin mukanaan tuomat uudet haasteet. Parhaillaan käynnissä oleva televiestinnän, informaatioteknologian ja mediaviestinnän konvergenssi eli yhdentyminen on suurimpia muutosprosesseja toimialan historiassa. Konvergenssin toteutumista edesauttavat muun muassa Internetin voimakas kasvu sekä radio- ja televisioverkkojen digitalisointi, joka mahdollistaa verkkojen käytön myös muussa viestinnässä.