Radio- ja telepäätelaitteita koskevan direktiivin 1999/5/EY soveltaminen

1. EY:n säädöstausta ja kansallinen voimaansaattaminen
1.1 Direktiivin sisältö ja voimaansaattaminen
1.2 Soveltamisala
2. Tekniset vaatimukset
3. Laitteen saattaminen markkinoille
4. Vaatimustenmukaisuuden varmistaminen
4.1 Vaatimustenmukaisuusvakuutus
4.2 Tekninen asiakirja
4.3 Erityiset radiolähetintestit
4.4 Tekninen rakennetiedosto
4.5 Täydellinen laadunvarmistus
4.6 Asiakirjojen säilyttäminen ja käytettävä kieli
5. Laitteiden merkinnät
5.1 Laitteen yksilöinti
5.2 CE-merkintä
6. Käyttäjälle annettavat tiedot
7. Ilmoitus radiolähettimen saattamisesta markkinoille
8. Radiostandardien tilanne
9. Markkinavalvonta
10. Aiemmat menettelyt
11. Lisätietoja

1. EY:n säädöstausta ja kansallinen voimaansaattaminen

1.1 Direktiivin sisältö ja voimaansaattaminen

Direktiivi 1999/5/EY (direktiivi radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta, R&TTE-direktiivi) on saatettu radiolaitteiden osalta Suomessa voimaan Radiolailla (1015/2001) ja Viestintäviraston määräyksellä 1B/2001 M. Telepäätelaitteiden osalta direktiivi on saatettu voimaan Viestintäviraston määräyksellä 22E/2001M.

R&TTE -direktiivin täytäntöönpanemiseksi säädetyt menettelyt astuivat voimaan 8.4.2000, mistä lähtien aiemman menettelyn mukaisia hyväksyntöjä ei ole enää myönnetty.

1.2 Soveltamisala

R&TTE -direktiiviä sovelletaan radio- ja telepäätelaitteisiin. Soveltamisala kattaa radiolähettimet, -vastaanottimet ja niiden yhdistelmät sekä kiinteän televerkon telepäätelaitteet. Direktiivi ei kuitenkaan koske

1) kaapelointia ja kytkentää;
2) yksinomaan radioamatöörikäyttöön tarkoitettuja muuten kuin kaupallisesti saatavilla olevia radiolaitteita;
3) laivavarusteista annetussa asetuksessa (925/1998) tarkoitettuja radiolaitteita;
4) ainoastaan yleisradiolähetysten vastaanottamiseen tarkoitettuja radiovastaanottimia;
5) ilmailuradioviestinnässä käytettäviä radiolaitteita;
6) yksinomaan yleisen turvallisuuden varmistamiseen käytettäviä radio- ja telepäätelaitteita;
7) yksinomaan sotilaalliseen maanpuolustukseen käytettäviä radio- ja telepäätelaitteita;
8) yksinomaan valtion turvallisuuteen käytettäviä radio- ja telepäätelaitteita; eikä
9) yksinomaan rikosten selvittämiseen tai esitutkintaan käytettäviä radio- ja telepäätelaitteita.

Radioamatöörien kokoamia rakennussarjoja ja radioamatöörien omaan käyttöön muuttamia kaupallisia laitteita ei katsota kaupallisesti saatavilla oleviksi.

Kohdan 3) asetus on annettu laivavarusteista annetun direktiivin 96/98/EY nojalla.

Kohdan 4) mukaisiksi yleisradiovastaanottimiksi katsotaan sekä ääniradio- että TV-vastaanottimet.

2. Tekniset vaatimukset

Tekniset vaatimukset, joiden perusteella laitteen voidaan katsoa täyttävän R&TTE-direktiivin vaatimukset, on annettu pääsääntöisesti harmonisoiduissa standardeissa, joiden viitenumerot julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä.

R&TTE-direktiivissä säädetyt olennaiset vaatimukset koskevat sähkömagneettista yhteensopivuutta ja radiospektrin tehokasta käyttöä. R&TTE-direktiivin turvallisuusvaatimuksista (artikla 3.1a) säädetään erikseen sähköturvallisuutta ja säteilyturvallisuutta koskevissa säädöksissä (sähkömarkkinalaki, säteilylaki).

Käytännössä EMC-vaatimukset on määritelty ETSIn tai CENELECin standardeissa eivätkä laitteiden EMC-vaatimukset ole sinällään muuttuneet.

Radiospektrin tehokas käyttö tähtää haitallisen radiohäiriön välttämiseen. Tähän liittyviä parametrejä ovat erityisesti harhalähetteet, taajuusstabilisuus, rf-teho, viereisen kanavan teho, modulaatio, keskinäismodulaatio ja sovelluksesta riippuen tietyt vastaanotinvaatimukset. Käytännössä vaatimukset ovat lähes samat kuin aiemmassa kansallisessa tyyppihyväksynnässä, jonka vaatimukset perustuivat pääosin ETSIn standardeihin.

Lisäksi EU-komissio voi erikseen vahvistaa erityisvaatimuksia, jotka julkaistaan EY:n virallisessa lehdessä. Erityisvaatimukset perustuvat ETSIn standardeihin.

3. Laitteen saattaminen markkinoille

Markkinoille saattamisella tarkoitetaan radio- tai telepäätelaitteen asettamista ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville, maksua vastaan tai ilmaiseksi, jakelua tai käyttöönottamista varten.

Laite voidaan saattaa markkinoille kun valmistaja tai markkinoille saattamisesta vastaava henkilö on huolehtinut seuraavien vaatimusten täyttämisestä:

1) laite on R&TTE -direktiivin olennaisten vaatimusten mukainen. Laite katsotaan olennaisten vaatimusten mukaiseksi, jos se on sitä koskevien harmonisoitujen standardien mukainen;
2) laitteen mukana on käyttäjälle annettava R&TTE -direktiivissä säädetyt tiedot;
3) laitteen vaatimustenmukaisuus on varmistettu R&TTE -direktiivissä säädetyillä menettelyillä;
4) laitteessa on R&TTE -direktiivissä säädetyt merkinnät (laitteen yksilöinti, CE-merkintä sekä eräiden radiolähettimien ollessa kyseessä, ilmoitetun laitoksen tunnusnumero ja huomiomerkintä);
5) radiolähettimen markkinoille saattamisesta on annettu ilmoitus radiohallinnolle. Suomessa ilmoitus vaaditaan vain silloin, kun lähettimen taajuuksien käyttö poikkeaa kansallisesta taajuuksienkäyttösuunnitelmasta.

Vaihtoehtoisena menettelynä kohdassa 3) mainituille vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyille valmistaja voi käyttää turvallisuusvaatimusten osalta direktiivissä 73/23/EEC kuvattuja menettelyjä ja EMC-vaatimusten osalta direktiivin 89/336/ETY artiklan 10(1) ja 10(2) menettelyjä.

Laitetta ei vielä katsota saatetuksi markkinoille, jos se on vasta tuotu ETA-alueen ulkopuoliselta valmistajalta tämän ETA-alueella toimivalle edustajalle, joka vastaa laitteen markkinoille saattamisesta direktiivin mukaisesti, tai jos se on toimitettu valmistajalle jatkojalostamista varten.

4. Vaatimustenmukaisuuden varmistaminen

4.1 Vaatimustenmukaisuusvakuutus

Kun laitteen vaatimustenmukaisuus on osoitettu jollakin R&TTE -direktiivin mukaisella menettelyistä, valmistajan tai ETA-alueelle sijoittautuneen valtuutetun edustajan on laadittava asiakirja (vaatimustenmukaisuusvakuutus), jossa vakuutetaan, että laitteen on varmistettu täyttävän sitä koskevat vaatimukset. Yleiset perusteet toimittajan vaatimustenmukaisuutta varten on esitetty standardissa SFS-EN 45014 (yhdenmukainen ISO/IEC Guide 22 kanssa).

4.2 Tekninen asiakirja

Valmistajan on laadittava tekninen asiakirja, jonka perusteella olennaisten teknisten vaatimusten täyttyminen voidaan arvioida sekä varmistettava, että valmistettavat laitteet ovat teknisen asiakirjan mukaisia.

Teknisessä asiakirjassa on oltava radio- tai telepäätelaitteen suunnittelua, valmistusta ja toimintaa koskevat tiedot sekä:

1) tuotteen yleiskuvaus;
2) suunnittelu- ja valmistuspiirustukset sekä kaaviot ainakin komponenteista, osakokoonpanoista ja piireistä;
3) piirustusten ja kaavioiden sekä tuotteen toiminnan ymmärtämiseksi tarvittavat kuvaukset ja selitykset;
4) luettelo noudatetuista yhdenmukaistetuista standardeista sekä kuvaus ja selitys ratkaisuista, joiden avulla olennaiset tekniset vaatimukset on täytetty, jos yhdenmukaistettuja standardeja ei ole noudatettu tai niitä ei ole;
5) suunnitteluarviointien, tutkimusten ja muiden vastaavien tulokset; sekä
6) testausraportit.

4.3. Erityiset radiolähetintestit

Valmistajan on tehtävä radiolähettimelle harmonisoidussa standardissa määritellyt olennaiset radiotestit. Jos standardissa ei näitä ole määritelty, ne määrittelee valmistajan valitsema ilmoitettu tarkastuslaitos (Notified Body). Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on oltava maininta testien suorittamisesta. Ilmoitetun tarkastuslaitoksen tunnusnumero on kiinnitettävä laitteisiin tuotantovaiheen aikana.

4.4 Tekninen rakennetiedosto

Jos radiolähettimen valmistaja ei ole soveltanut yhdenmukaistettuja standardeja tai on soveltanut niitä vain osittain, on valmistajan tai tämän edustajan esitettävä laitetta koskeva tekninen rakennetiedosto ilmoitetulle tarkastuslaitokselle. Rakennetiedostossa on oltava tekniset asiakirjat sekä selvitys radiotestisarjojen suorittamisesta. Radiolähetin voidaan saattaa markkinoille neljän viikon kuluttua teknisen rakennetiedoston esittämisestä ilmoitetulle tarkastuslaitokselle tai aiemmin, jos ilmoitettu tarkastuslaitos on antanut asiasta lausunnon.

4.5 Täydellinen laadunvarmistus

Valmistaja voi varmistaa laitteen vaatimustenmukaisuuden soveltamalla R&TTE -direktiivissä kuvattua täydellistä laadunvarmistusta, joka kattaa suunnittelun, tuotannon sekä valmiin tuotteen tarkastuksen ja testauksen. Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on arvioitava ja hyväksyttävä laatujärjestelmä sekä valvottava sen noudattamista.

4.6 Asiakirjojen säilyttäminen ja käytettävä kieli

Edellä mainitut vaatimustenmukaisuuden varmentamiseen käytetyt asiakirjat sekä vaatimustenmukaisuusvakuutus on pidettävä viranomaisten saatavilla vähintään 10 vuotta siitä, kun viimeinen radio- tai telepäätelaite on valmistettu. Asiakirjat on laadittava suomen tai ruotsin kielellä tai ilmoitetun tarkastuslaitoksen hyväksymällä kielellä. Asiakirjojen säilyttämisestä vastaa valmistaja tai tämän ETA -alueelle sijoittautunut edustaja. Jos kumpikaan mainituista ei ole sijoittautunut ETA -alueelle, asiakirjojen säilyttämisestä vastaa se, joka on saattanut laitteen markkinoille. Asiakirjoja ei siis toimiteta Viestintävirastoon, ellei niitä erikseen vaadita esitettäväksi viraston markkinavalvonnan toimesta.

5. Laitteiden merkinnät

5.1 Laitteen yksilöinti

Valmistajan on yksilöitävä laite merkinnällä, jossa on laitetyypin lisäksi valmistuserä tai sarjanumero sekä laitteen valmistajan tai markkinoille saattamisesta vastaavan nimi.

5.2 CE-merkintä

Vaatimustenmukaiseen laitteeseen on kiinnitettävä CE-merkintä. CE-merkintä on kiinnitettävä laitteeseen ja laitteen pakkaukseen sekä mukana tuleviin asiakirjoihin. Jos laite on myös muiden säädösten nojalla varustettava CE- merkinnällä, voidaan merkintä tehdä vain, jos laite täyttää kaikki sitä koskevat vaatimukset.

Käytettäessä ilmoitettua tarkastuslaitosta laitteen vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa on laitoksen tunnusnumero liitettävä laitteen CE-merkintään.

CE-merkintään on sisällytettävä huomiomerkki, jos jossain EY-jäsenmaassa radiolähettimen käyttöön liittyy rajoituksia, kuten taajuudenantoon liittyvä lupamenettely (esim. PMR-radiopuhelin) tai käyttäjältä vaadittava pätevyys (esim. radioamatöörilähettimet, merenkulun radiopuhelimet).

Laitteen muut merkinnät eivät saa haitata CE-merkinnän näkyvyyttä ja tulkittavuutta.

6. Käyttäjälle annettavat tiedot

Laitteen mukana on käyttäjälle annettava tiedot laitteen käyttötarkoituksesta sekä valmistajan vaatimustenmukaisuusvakuutus. Vakuutus voi olla esimerkiksi muodossa: "[Valmistajan nimi] vakuuttaa, että [laitteen nimi ja malli] täyttää sitä koskevat oleelliset vaatimukset ja muut direktiivin 1999/5/EY ehdot."

Käyttäjälle annettavista tiedoista on selkeästi oltava nähtävissä ne ETA-alueen jäsenvaltiot tai maantieteelliset alueet, joissa radiolähetin on tarkoitettu käytettäväksi tai ne televerkot, joihin telepäätelaite on tarkoitettu liitettäväksi. Tietojen on oltava selvästi nähtävissä laitteen myyntipakkauksessa ja käyttöohjeessa.

7. Ilmoitus radiolähettimen saattamisesta markkinoille

Radiolähettimen markkinoille saattamisesta on tehtävä ilmoitus Viestintävirastolle vähintään neljä viikkoa ennen markkinoille saattamista, jos lähetin toimii taajuuksilla, jotka viraston taajuusjakotaulukossa osoitetaan muuhun käyttötarkoitukseen. Muihin jäsenmaihin on yleensä syytä ilmoittaa kaikki luokan 2 laitteet. Ilmoitusta ei kuitenkaan missään maassa vaadita vain radioverkon ohjauksesta käynnistyville lähettimille, esim. GSM-puhelimille tai muille yleisen matkaviestinverkon päätelaitteille.

Ilmoituksessa on kerrottava lähettimen radiotekniset ominaisuudet kuten taajuusalue, kanavaväli, modulaatio ja rf-teho sekä ilmoitetun tarkastuslaitoksen tunnusnumero.

Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on antaa taajuushallintoviranomaisena toimivalle Viestintävirastolle tietoja aikomuksesta saattaa markkinoille sellainen laite, jota ei saa käyttää. Tällaisen laitteen ohjekirjassa mainittavan rajoituksen vastainen käyttöönotto saattaisi aiheuttaa häiriövaaran muulle radioliikenteelle. Valmistaja voi myös käyttää menettelyä tarkistaakseen onko ymmärtänyt taajuusjakotaulukon oikein ja hankkiakseen tietoja käyttöohjeeseen laitettavista rajoituksista.

Vaikka R&TTE-direktiivin artiklaan 6.4 perustuva ilmoitusmenettely ei kuvaa, mitä taajuushallinnon tulee tehdä ilmoituksille, Viestintävirasto vastaa valmistajalle ainakin sellaisissa tapauksissa, joissa rajoituksia on, ettei asia jäisi epäselväksi valmistajalle. Lisäksi menettely antaa virastolle mahdollisuuden puuttua valmistajan menettelyyn, jos se näyttää annettujen tietojen perusteella puutteelliselta tai virheelliseltä.

R&TTE-direktiivin tarkoituksena ei ole yhtenäistää eri jäsenmaiden taajuusjakotaulukoita eikä mitätöidä niitä. Siten laitteen saattaminen markkinoille direktiivin mukaisesti ei anna käyttöoikeutta, jos kansallisia rajoituksia on olemassa. Direktiivi vain velvoittaa kertomaan niistä käyttäjille. Eri jäsenmaiden taajuusjakotaulukoista löytyy tietoa EFIS-järjestelmästä sekä EROn kotisivulta.

8. Radiostandardien tilanne

Harmonisoidut standardit ovat jo olemassa useimmille laiteryhmille. Niiden puuttuessa valmistaja ei voi turvautua pelkkään valmistajan vakuutukseen, vaan hänen on käytettävä ilmoitettua tarkastuslaitosta radiotestisarjojen määrittelyyn ja/tai teknisen rakennekuvauksen arviointiin tai arvioimaan valmistajan laatujärjestelmä.

9. Markkinavalvonta

Koska uuden menettelyn myötä laitteiden ennakkovalvonta on loppunut, eli tyyppihyväksyntöjen myöntäminen on päättynyt, korostuu markkinavalvonnan merkitys. Viestintäviraston radiotarkkailukeskus valvoo, että markkinoille saatetut laitteet ovat vaatimustenmukaisia, oikein merkittyjä ja käyttäjille annettavat tiedot riittäviä.

10. Aiemmat menettelyt

R&TTE -direktiivin myötä aiemmat hyväksyntämenettelyt eli kansallinen tyyppihyväksyntä, ns. ERC-hyväksyntä sekä telepäätelaitedirektiivin 98/13/EY mukainen menettely ovat poistuneet. Siirtymäaika aikaisempien säännösten mukaisesti hyväksyttyjen laitteiden markkinoille saattamiselle päättyi 7.4.2001. Koska direktiivi koskee vain uusien laiteyksilöiden saattamista yhteisön markkinoille, vanhoja hyväksyttyjä laitteita saa edelleen käyttää ja pitää kaupan.

11. Lisätietoja

Viestintävirasto